Neljävuotiaana löysin isäni kaitafilmikameran. Pienestä kohdistimen aukosta yritin nähdä maailmaa, ja punaisesta napista painettuani kamera alkoi surista. ”Pidä kamera vakaana,” ohjeisti isäni minua, kun otin ensimmäisiä askeliani kuvaamisen maailmaan. Kolmen viikon jälkeen posti toi Agfa-paperiin käärityn vihreän rullan, joka sisälsi dokumentoitua elämäämme kolme minuuttia 20 sekuntia. Pimeässä huoneessa projektorimme hurisi ja heijasti valkealle seinälle poukkoilevaa kuvaa ja syöttövirheen sattuessa kuuma lamppu poltti filmin kuplivaksi massaksi. Innostus oli kuitenkin tarttunut ja siitä lähtien olen tuntenut vetoa liikkuvan kuvan illusioon tekniikasta riippumatta. Tänä päivänä jokaisella älypuhelimen omistajalla on oma kuvauskalusto taskussa ja valmiin filmin odottaminen ei kestä kolmea viikkoa. Maailma on tullut tältä osin helpommaksi.
Kuvallistunut kulttuurimme
Vanha kulunut sanonta väittää, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja jos vanhan kansan aikaan olisi ollut käytössä videoita, niin sanontaa olisi jatkettu jotenkin nokkelasti – ja video viisituhatta lisää. Kulttuurimme on kuvallistunut ja samalla viestien sisältö tiivistynyt ja lyhentynyt. Kuvia otetaan ja julkaistaan suunnattomia määriä ja visuaalisuus ajaa usein sisällön ohi. Se miltä sanomamme näyttää on usein tärkeämpää kuin mitä sanomme. Viestiminen kuvien ja liikkuvan kuvan kautta on usein nopeampaa, joskus helpompaa ja joissain tapauksissa jopa laadukkaampaa. Tekninen kehitys on mahdollistanut nopean ja helpon tavan kuvata ja teknisesti laadukkaamman lopputuloksen. Kuinka lie käynyt sisällön?
Kuva ja elävä kuva, video ovat tänä päivänä mahtitekijöitä viestinnässä, ja erilaisten sosiaalisen median julkaisualustojen vuoksi, voimme puhua lähes jokamiehen oikeudesta. Videot eri muodoissaan kuuluvat nykyaikaiseen organisaatioviestintään ja siten myös osaksi järjestöjen viestintää. Kansalaisten median tuotantotaidot ovat kasvaneet ja välineet ovat kaikkien ulottuvilla. Kuka tahansa voi julkaisemallaan videolla saada tuhansien ihmisten huomion. Lisäksi julkaistavat videot ovat nopeutuneet ja viesti on tiivistetty usein vain muutamaan kymmeneen sekuntiin. Tähän on syynä sosiaalinen media, joka on ‘pakko-opettanut’ meidät tiivistämään kirjallisen sanomamme 140 merkkiin ja videomme 15 (Instagram-sovellus) tai kuuteen (Vine-sovellus) sekuntiin. Tietenkin on edelleen mahdollista julkaista Youtube-sovelluksessa 15 minuutin tai jopa pidempiä videoita, mutta suuntaus on kohti lyhyempää, nopeatempoisempaa ja tiiviimpää viestintää ja tämä on varmasti hyvä huomioida myös järjestöjen viestinnässä. Jos tämän päivän nuorelle riittää 6-15 sekunnin video kertomaan idean, niin pitäisikö järjestöjen kertoa tarina heidän tyylillään, jos mielivät toimintaansa mukaan nuoria?
Uudella tavalla yhdistystoimintaa näkyväksi
Järjestöjalostamossa olemme järjestäneet erilaisia sosiaalisen median koulutuksia yhdistystoimijoille Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa. Karkauspäivänä (29.2.) vuorossa oli videokoulutus yhdessä Pohjois-Karjalan Sosiaaliturvayhdistyksen, JAKE-hankkeen ja Pohjois-Karjalan Kansanterveys ry:n kanssa. Valmistautuessani koulutukseen katselin useampana päivänä Youtube-ohjelman kautta useita tunteja erilaisia yhdistysten ja järjestöjen julkaisemia videoita. Lisäksi vietin parina viikonloppuna useista tunteja seuraamalla Periscope-sovelluksessa lähetettyjä ’livelähetyksiä’ ympäri maailmaa ja tutkimalla Vine-sovelluksessa kuuden sekunnin minivideoita. Täytyy myöntää, että kaikesta Periscope-sovelluksen huonosta maineesta ja laaduttomasta, ”sosiaalipornoksi” luokiteltavasta sisällöstä huolimatta haluan olla idealisti ja uskoa Periscope-sovelluksen kehittäjien ideaan ‘katsella maailmaa toisen ihmisen silmin.’ Haluan uskoa myös mahdollisuuteen käyttää Periscope-sovellusta laadukkaan sisällön välittämiseen järjestöjen viestinnässä (oletko kokeillut?)
Video – liikkuva kuva – tarjoaa vahvan ja vaikuttavan välineen järjestöjen viestintään. Muutamalla lähikuvalla kasvoista ja yleiskuvalla laajemmasta tilanteesta on, mahdollista kertoa tarina, joka jää katsojan mieleen. Hyvän järjestövideon tekeminen ei vaadi suurta budjettia, vaan ennemmin kantavan idean ja muutaman kuvaamiseen liittyvän perusasian hallitsemista. Kaikkea ei tarvitse kertoa yhdellä videolla, vaan parempi on kuvata useita lyhyitä videoita, jotka keskittyvät yhteen teemaan. Tärkeintä on säilyttää nuoruuden rentous ja ennakkoluulottomuus ja lähteä rohkeasti kokeilemaan videokuvaamista oman järjestön viestinnässä ja tuottamaan illuusioita. Hyvään tarinaan emme tarvitse tuhatta sanaa vaan neljä liikkuvaa kuvaa riittää!
Videokuvaamisen sietämätön helppous tiivistettynä
- (lähes) jokaisella on laite, jolla voi kuvata
- (lähes) jokainen voi oppia kuvaamaan
- (lähes) jokainen voi julkaista kuvaamansa videon
Aloita tästä:
- Laadi synopsis – muutamalla lauseella
- Suunnittele kohtaukset
- Suunnittele eri kuvakokojen käyttö
- Lisäksi mieti mitä välineitä/materiaaleja tarvitset videon tuottamisessa?
- Yhdistyksen esittely: tarinan rakenne ‘pähkinänkuoressa’
- Alkukuva: mikä olette ja mitä teette?
- Kerro esim. 4 asiaa, 4:llä kuvalla, mitä teette, yhdistyksenne missio
- Vetoomus katsojalle, osallistaminen
- Loppukuva, joka kokoaa asiat yhteen
- Editointi elementtien lisääminen (musiikki, teksti), videon julkaiseminen ja markkinointi
Kari Keuru, lehtori/hankesuunnittelija/projektipäällikkö
Elokuvaamisen verkkokurssiaineisto
Kuvakokoja, kuvauskulmia ja kameran liikuttamista voit opiskella täältä
https://www.youtube.com/watch?v=j5886yCsmrg
Viestin tiivistämisestä muutamaan kuvaan pari esimerkkiä
https://www.youtube.com/watch?v=B5YWlTukJE8
https://www.youtube.com/watch?v=H4Uo1hGsqVA&feature=youtu.be