Järjestöjen kannalta katsoen keskeinen toiminnan edellyttäjä on yhteinen aatemaailma, mutta se, mihin valoon yksittäisen työntekijän arvostus jää, on kaikkea muuta, kun yhteisen tavoitteen puolesta ”taistelemista”.
Järjestötyön tulisi tuottaa työntekijälle positiivista imua, mutta usein käy päinvastoin ja jatkuvien muutosten johdosta työ alkaa ajan juoksussa tuntumaan pakkopullalta. Järjestön yhteisöllisyys on tehokkuuden sekä tuottavuuden kannalta avainasemassa ja tätä varten työn toimivuuden kannalta on ratkaisevaa se, että jokainen organisaatiossa työskentelevä jakaa oman 100 prosenttisen panoksensa työssään sekä tiedostaa myös työssäjaksamiseen liittyviä tekijöitä.
Vertaisoppiminen toinen toiselta on pitkässä ajanjuoksussa elintärkeää. Järjestökentällä työ on liian usein yhden ihmisen harteilla, jolloin oma ideapankki voi usein ammottaa tyhjillään. Pienillä teoilla voi aikaansaada suuria asioita. Jokaisen ihmisen työpanosta täytyy arvostaa, sillä kokonaisuus syntyy jokaisen mukanaolijan panoksesta. Työn mielekkyys tulisi pyrkiä säilyttämään, huolimatta resurssien vähäisyydestä sekä uusien rahoitusten hankkimisen aiheuttamasta epävarmuudesta. Näin pystyy takamaan pidemmän ja näkyvämmän jalan jäljen omalle työlleen. On turha yrittää rakentaa jotain liian isoa, mistä kukaan ei tahdo kantaa vastuuta.
Osaamisen kehittäminen työntekijän näkövinkkelistä on työn viihtyvyyden ja positiivisen imun kannalta todella merkittävää. Ilman uusia vinkkejä ja toimintamallien opettamista liialliset vaatimukset johtavat työhallinnan menettämiseen. Parempaan ammattitaitoon ei ole oikotietä vaan sen kehittämiseen täytyy paneutua. Järjestötyöntekijöiden tulee olla moniosaajia sekä tuntea ja tiedostaa oman järjestönsä arvot ja tavoitteet, mihin toiminta perustuu. Onko kohtuutonta vaatia järjestötyöntekijää pystymään työn vaatimuksiin yksin?
Kirjoittajat: Mira Kurtti ja Henna Ovaskainen, Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelijat Humakin Kuopion kampukselta
Kuvitus: Antoona Kupiainen, Yhteisöpedagogi (AMK) -opiskelija Joensuun kampukselta
Lisää aiheesta:
Lari Karreisen lukuvinkkejä ‘Osallistavien menetelmien oppaisiin’
