Järjestötyöntekijä: Pidäthän kiinni vapaaehtoisistasi!

Talkootyöllä on perinteisesti ollut suuri rooli järjestötyössä. Vapaaehtoispohjalta tehty työpanos yksilölle itselleen merkityksellisessä järjestössä on ollut paitsi harrastus, mutta myös kansalaistoiminnallinen panos yhteiskunnalle. Järjestöt ovat kautta linjan tarvinneet toimintansa onnistumiseen sitoutuneita vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta nyt järjestöt ovat havahtuneet vapaaehtoisten vähentymiseen ja syitä siihen pohditaan kuumeisesti. Ovatko ihmiset nykyään liian kiireisiä osallistumaan säntillisesti yleishyödylliseen järjestötoimintaan, vai onko vapaaehtoistyö vähemmän merkityksellistä kuin aiemmin? Syyksi on myös ehdotettu tasa-arvokysymyksiä palkollisten ja vapaaehtoisten talkoolaisten välillä, koska rinnakkain työskentelevät eivät saa samaa korvausta työstään. Kun taloudeltaan epävakaat järjestöt ovat aina olleet riippuvaisia vapaaehtoisten työpanoksesta, katseet tulisikin nyt kohdentaa palkkatyöntekijöiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden erilaisiin toiminnallisiin rooleihin. Kuinka kyettäisiin havaitsemaan näiden roolien symbioosin hyödyt ja siten edistää perinteisen toimintaympäristön säilymistä järjestöissä?

Kuinka palkkatyöntekijän ja vapaaehtoisten toiminnalliset roolit sitten eroavat toisistaan? Ja kuinka ne taas tukevat toisiaan? Merkittävä eroavaisuus on palkkatyöntekijöiden osallistuminen toimintaan päivätyönään, kun taas vapaaehtoistyöntekijä käyttää siihen vapaa-aikaansa. Palkkatyö sitoo enemmän kuin vapaaehtoistyö, ja vapaaehtoisella onkin mahdollisuus vaikka vain piipahtaa tutustumassa toimintaan ja saada arvokasta työkokemusta palkollisten toimiessa perehdyttäjinä. Palkolliset kantavat vastuun vapaaehtoisista, joiden tehtävänä on lähinnä noudattaa annettuja ohjeita, kun taas palkollisia sitovat lait ja työehtosopimukset.  Palkolliset ovat myös velvollisia sitouttamaan vapaaehtoisen mukaan toimintaan, ja saada vapaaehtoisen kokemaan itsensä sekä työpanoksensa tarpeelliseksi työyhteisössä.

Vapaa-ajastaan pihistävä ja sen järjestötyöhön kohdentava vapaaehtoinen on motivoitunut ja innostunut ajamaansa asiaa kohtaan. Työpaikkaan astuva, ulkopuolelta tuleva vapaaehtoinen voi tuoda mukanaan raikkaan tuulahduksen uusista näkökulmista työhön, johon järjestöjen työntekijöiden kannattaisi tarttua. Palkollinen kantaa ammattilaisen työotteen, kun taas vapaaehtoinen tuo vertaisen näkökulman. Työ saa uudenlaista otetta kun työyhteisön erilaiset orientaatiot tukevat toisiaan. Se on rikkaus. Järjestöjen kannattaisi siirtää katseet itseensä, ja pohtia kuinka kasvattaa vetovoimaisuuttaan vapaaehtoisten näkökulmasta.

Lähde: Ruuskanen, Petri; Selander Kirsikka & Anttila Timo 2013. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 20/2013

Kirjoittajat: Noora Korhonen ja Henna Bruun 

Kirjoittajat ovat Humakin opiskelijoita Kuopiosta Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmasta (Tutkintonimike: Yhteisöpedagogi AMK)

Noora Korhonen ja Henna Bruun