Kun on pääsyt raottamaan verhoa erilaisten järjestöjen toimintaan ja saanut tavata järjestössä työskenteleviä ihmisiä, ei voi olla eri mieltä siitä että jokaisesta järjestöstä löytyy niitä yhdistävä tekijä tavalla tai toisella : HALU TEHDÄ TYÖTÄ YHTEISEKSI HYVÄKSI.
Järjestössä työskenteleminen ei olisi tullut mieleenikään vielä jokunen vuosi sitten. En silloin hahmottanut edes sitä että mitä ne on mitä järjestöiksi kutsutaan. En myöskään ole ikänäni kuulunut mihinkään järjestöön, ainakaan tietääkseni. Näin jälkeenpäin ajatellen kysyn itseltäni: miksi ihmeessä? Vastaukseksi en keksi muuta kuin että olen ollut tietämätön järjestöjen mahdollisuuksista.
Ajan myötä minulle on valjennut valtava kirjo erilaisten asioiden ja ihmisten hyväksi toimivasta järjestökentästä. Nyt opinnoissa valintaa tehdessä järjestö- vai nuorisotyö, järjestöpuoli tuntuu juuri oikealta valinnalta. Ehkä juuri ihmisläheisyys ja ihmisten halu auttaa muita vetävät puoleensa. Se että asioiden tekeminen lähtee ihmisten tarpeista ja heistä itsestään. Alhaalta ylöspäin, tarpeesta tekoihin.
Jotenkin sitä huomaa että on olemassa vielä ihmisiä joilla on sydän paikallaan. Vastapainona kaikille oravanpyörää pyörittäville, keille päämäärä elämässä on vain rahaa ja mainetta. Minä en ainakaan halua, enkä myöskään aio olla pelkkä ORAVA! En ainakaan orava ilman merkityksellistä päämäärää minkä vuoksi tehdä työtä.
Tiedän järjestötyön sen antoisuuden lisäksi olevan erittäin haastavaa ja raskastakin. Ihmiset puurtavat täyttä viikkoa tehden kahden ihmisen työtehtävät itse jotta hommat toimii. On tärkeää että järjestökentän työhyvinvointi on huomioitu ja Järjestöjalostamo -hanke työstää toimintamallia sen kehittämiseksi!
Kirjoittaja: Henna Ovaskainen, opiskelee toista vuotta Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Kuopion kampuksella (Yhteisöpedagogi AMK).
