Muuttuuko järjestökenttä?

Elämme kohta 2020 -lukua ja välillä tuntuu, että järjestö- ja yhdistyskenttä on joltain osin jähmettynyt 1960-1970- luvulle…vanhat samat harmaapäät hallituksissa, toiminnanjohtajina, puheenjohtajina.

Asiat on tehty aina näin niin miksi mitään pitäisi muuttaa? Digi- ja somemaailmaa pidetään mörkönä ja nettisivuja on päivitetty ehkä viimeksi 10-15 vuotta sitten – silloin kun saatiin tietokone järjestöön.  Onko mitään tehtävissä vai onko koko järjestökenttä valumassa historiaan?

Uskomme, että toivoa on, mutta se vaatii kovia päätöksiä ja ennen kaikkea päteviä, innokkaita uusia tekijöitä järjestökentälle. Niitä toivottavasti löytyy meistä uusista Yhteisöpedagogeista, jotka uskaltavat muuttaa järjestökentän vanhoillista elämää. Aivan varmasti tulee sanomista, astutaan monien varpaille ja kaikki eivät tykkää , mutta muutos aiheuttaa aina eripuraa ja hammasten kiristelyä.

Meidän pitää saada järjestöt ja yhdistykset ymmärtämään verkostoitumisen tärkeys, enää ei voi  tuijottaa laput silmillä omaa hommaansa vaan on yhdistettävä voimia niin, että saadaan uusia näkökulmia ja ideoita asioihin sekä parempia rahoitushakemuksia aikaan.

Pitää uskaltaa hyödyntää sosiaalista mediaa osana järjestöjen toimintaa ja sitä kautta saada lisää vapaaehtoisia toimintaan. Jotta järjestökenttä ja vapaaehtoistoiminta näyttämään ”coolilta”, siihen tarvitaan innokkaita somemaailman käyttäjiä ja osaajia. Niitä aivan varmasti löytyy kun oikeat ihmiset löytävät toisensa. Ei ole mahdollista enää saada ihmisiä sitoutumaan vapaaehtoistoimintaan tai järjestötyöhön eliniäksi mutta ei se ole toiminnan tarkoituskaan vaan saada osallistuville ihmisille hyviä kokemuksia toiminnasta ja saada heidät kertomaan asioista esimerkiksi somessa muille.

Nuoria ja innokkaita järjestökentän toimijoita tarvitaan myös hallituksiin ja johtotehtäviin. Siinä on koulutuksella iso merkitys ja uskomme että Humak pystyy nyt ja tulevaisuudessa valmentamaan  uusia innokkaita järjestökentän huippuosaajia.

Toivotaan sekä uskotaan että tulevaisuuden näkymät ovat valoisat ja innostavat…!

Lukuvinkki:  Harju &  Ruuskanen-Himma:  Onnistu muutoksessa: Järjestöjohtajan ja -kehittäjän käsikirja

Kirjoittajat: Markku Peltojoki ja Liisa Pääkkönen

Kirjoittajat ovat Humakin opiskelijoita Kuopiosta Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmasta (Tutkintonimike: Yhteisöpedagogi AMK)

Liisa Pääkkönen

Järjestötyöntekijä: Pidäthän kiinni vapaaehtoisistasi!

Talkootyöllä on perinteisesti ollut suuri rooli järjestötyössä. Vapaaehtoispohjalta tehty työpanos yksilölle itselleen merkityksellisessä järjestössä on ollut paitsi harrastus, mutta myös kansalaistoiminnallinen panos yhteiskunnalle. Järjestöt ovat kautta linjan tarvinneet toimintansa onnistumiseen sitoutuneita vapaaehtoistyöntekijöitä, mutta nyt järjestöt ovat havahtuneet vapaaehtoisten vähentymiseen ja syitä siihen pohditaan kuumeisesti. Ovatko ihmiset nykyään liian kiireisiä osallistumaan säntillisesti yleishyödylliseen järjestötoimintaan, vai onko vapaaehtoistyö vähemmän merkityksellistä kuin aiemmin? Syyksi on myös ehdotettu tasa-arvokysymyksiä palkollisten ja vapaaehtoisten talkoolaisten välillä, koska rinnakkain työskentelevät eivät saa samaa korvausta työstään. Kun taloudeltaan epävakaat järjestöt ovat aina olleet riippuvaisia vapaaehtoisten työpanoksesta, katseet tulisikin nyt kohdentaa palkkatyöntekijöiden ja vapaaehtoistyöntekijöiden erilaisiin toiminnallisiin rooleihin. Kuinka kyettäisiin havaitsemaan näiden roolien symbioosin hyödyt ja siten edistää perinteisen toimintaympäristön säilymistä järjestöissä?

Kuinka palkkatyöntekijän ja vapaaehtoisten toiminnalliset roolit sitten eroavat toisistaan? Ja kuinka ne taas tukevat toisiaan? Merkittävä eroavaisuus on palkkatyöntekijöiden osallistuminen toimintaan päivätyönään, kun taas vapaaehtoistyöntekijä käyttää siihen vapaa-aikaansa. Palkkatyö sitoo enemmän kuin vapaaehtoistyö, ja vapaaehtoisella onkin mahdollisuus vaikka vain piipahtaa tutustumassa toimintaan ja saada arvokasta työkokemusta palkollisten toimiessa perehdyttäjinä. Palkolliset kantavat vastuun vapaaehtoisista, joiden tehtävänä on lähinnä noudattaa annettuja ohjeita, kun taas palkollisia sitovat lait ja työehtosopimukset.  Palkolliset ovat myös velvollisia sitouttamaan vapaaehtoisen mukaan toimintaan, ja saada vapaaehtoisen kokemaan itsensä sekä työpanoksensa tarpeelliseksi työyhteisössä.

Vapaa-ajastaan pihistävä ja sen järjestötyöhön kohdentava vapaaehtoinen on motivoitunut ja innostunut ajamaansa asiaa kohtaan. Työpaikkaan astuva, ulkopuolelta tuleva vapaaehtoinen voi tuoda mukanaan raikkaan tuulahduksen uusista näkökulmista työhön, johon järjestöjen työntekijöiden kannattaisi tarttua. Palkollinen kantaa ammattilaisen työotteen, kun taas vapaaehtoinen tuo vertaisen näkökulman. Työ saa uudenlaista otetta kun työyhteisön erilaiset orientaatiot tukevat toisiaan. Se on rikkaus. Järjestöjen kannattaisi siirtää katseet itseensä, ja pohtia kuinka kasvattaa vetovoimaisuuttaan vapaaehtoisten näkökulmasta.

Lähde: Ruuskanen, Petri; Selander Kirsikka & Anttila Timo 2013. Palkkatyössä kolmannella sektorilla. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 20/2013

Kirjoittajat: Noora Korhonen ja Henna Bruun 

Kirjoittajat ovat Humakin opiskelijoita Kuopiosta Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmasta (Tutkintonimike: Yhteisöpedagogi AMK)

Noora Korhonen ja Henna Bruun

Verkot solmussa?

Seurantalo, asukastupa, maitolaituri? Snapchat, Tinder, Tumblr? Kumpi lista kuulosti tutummalta sinun korvaasi? Teknologian kehitys jakaa väistämättä ihmiset kahteen eri verkostoitumisympäristöön. Niin sanotut diginatiivit eli kännykkä kädessä syntyneet sukupolvet ottavat rohkeasti yhteyttä uusiin ihmisiin deittisovellusten kautta. Maitolaitureilla ensisuudelmansa vaihtaneet ”vanhukset” vasta opettelevat käyttämään puhelinta jossa ei ole kuin kaksi näppäintä ja näyttö.

M/S SOSTE on Suomen sosiaali ja terveys ry:n toteuttama koulutus- ja verkostoitumisristeily, joka järjestettiin tänä vuonna 4.-5.10.2016. Katsoessamme risteilyllä toteutettuja haastatteluja, näyttäisi siltä, että verkostoituminen on yksi keskeisimmistä teemoista järjestökentällä. Kun useilta järjestöjen edustajilta kysyttiin, miksi he ovat tulleet SOSTE -risteilylle, vastaus oli: “verkostoituminen ja uusien yhteistyökuvioiden luominen.” Riitta Kittilä mainitsee teoksessa Moninainen ja kehittyvä järjestötoiminta (2015) verkostomaisen työtavan olevan järjestöille luontaista; järjestöt tarvitsevat verkostoja resurssien yhdistämiseen ja yhdessä tekemiseen. Järjestön tavoitteet ja toiminnanmuodot vaikuttavat siihen, keiden kanssa verkostoituminen kannattaa.

On helppoa ajatella, että teknologian kehittymisen myötä paras tapa verkostoitumiseen on sosiaalinen media. Yllättäen yksikään järjestöalan ammattilaisista ei maininnut sosiaalista mediaa haastatteluissa. Tärkeimmäksi koettiin kohtaamiset kasvotusten. Vastauksissa ja käytännön kokemuksissa uusien jäsenien löytymisestä on kuitenkin ristiriita. Järjestöt kamppailevat sen kanssa, että jäsenistö ikääntyy eikä uusia jäseniä löydy. Nuoriso aiheuttaa paheksuntaa somessa tai kauppakeskuksien käytävillä. Yhteyttä ei löydy. WLAN-yhteys ui vanhan kunnon kalaverkon läpi.

Mahdollisuus muutoksessa?

Vesa Salminen kirjoittaa edellä mainitussa teoksessa digitalisaation tuomista muutoksista. Salminen toteaa teknisen ympäristön muovanneen vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa niin paljon, että valinkauhassa ovat yhteistoiminnan rakenteet, yhdistys- ja järjestötoiminnan perusteita myöten. Tulevaisuuden järjestötoimijat ovat vielä omissa vesissään ja verkoissaan, kuvitellen sen olevan se ainoa ja oikea paikka olla. Nykyiset toimijat ovat omilla tutuilla paikoillaan ja toteuttavat hyväksi havaitsemaansa kasvokkaista verkostoitumistapaa. Muutostarpeet ovat väistämättömiä. Huolimatta peloistaan muutoksia kohtaan kannattaa vanhat verkot nostaa kalattomista vesistä ja viedä sinne, missä on uusi ja rikas kalakanta.

Saatuasi mukaan uusia jäseniä, hyödynnä heidän taitoaan käyttää sosiaalista mediaa viestinnässä. Sen lisäksi yhdistä se kokeneiden järjestötyöntekijöiden kokemuksiin ja tietoon järjestöjen toiminnasta. Ota oppia uudesta ja näytä mallia vanhasta. Tämän hetken tärkein verkostoitumistapa on kasvokkainen kohtaaminen, mutta ehkä joskus se tärkein verkostoitumisen metodi onkin sosiaalinen media. Ota verkot haltuun, selvitä solmut ja heitä kalarikkaisiin vesiin!

Kirjoittajat: Henna Kukkanen ja Ilkka Korhonen

Kirjoittajat ovat Humakin opiskelijoita Kuopiosta Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmasta (Tutkintonimike: Yhteisöpedagogi AMK)

Henna Kukkanen ja Ilkka Korhonen