Verkot solmussa?

Seurantalo, asukastupa, maitolaituri? Snapchat, Tinder, Tumblr? Kumpi lista kuulosti tutummalta sinun korvaasi? Teknologian kehitys jakaa väistämättä ihmiset kahteen eri verkostoitumisympäristöön. Niin sanotut diginatiivit eli kännykkä kädessä syntyneet sukupolvet ottavat rohkeasti yhteyttä uusiin ihmisiin deittisovellusten kautta. Maitolaitureilla ensisuudelmansa vaihtaneet ”vanhukset” vasta opettelevat käyttämään puhelinta jossa ei ole kuin kaksi näppäintä ja näyttö.

M/S SOSTE on Suomen sosiaali ja terveys ry:n toteuttama koulutus- ja verkostoitumisristeily, joka järjestettiin tänä vuonna 4.-5.10.2016. Katsoessamme risteilyllä toteutettuja haastatteluja, näyttäisi siltä, että verkostoituminen on yksi keskeisimmistä teemoista järjestökentällä. Kun useilta järjestöjen edustajilta kysyttiin, miksi he ovat tulleet SOSTE -risteilylle, vastaus oli: “verkostoituminen ja uusien yhteistyökuvioiden luominen.” Riitta Kittilä mainitsee teoksessa Moninainen ja kehittyvä järjestötoiminta (2015) verkostomaisen työtavan olevan järjestöille luontaista; järjestöt tarvitsevat verkostoja resurssien yhdistämiseen ja yhdessä tekemiseen. Järjestön tavoitteet ja toiminnanmuodot vaikuttavat siihen, keiden kanssa verkostoituminen kannattaa.

On helppoa ajatella, että teknologian kehittymisen myötä paras tapa verkostoitumiseen on sosiaalinen media. Yllättäen yksikään järjestöalan ammattilaisista ei maininnut sosiaalista mediaa haastatteluissa. Tärkeimmäksi koettiin kohtaamiset kasvotusten. Vastauksissa ja käytännön kokemuksissa uusien jäsenien löytymisestä on kuitenkin ristiriita. Järjestöt kamppailevat sen kanssa, että jäsenistö ikääntyy eikä uusia jäseniä löydy. Nuoriso aiheuttaa paheksuntaa somessa tai kauppakeskuksien käytävillä. Yhteyttä ei löydy. WLAN-yhteys ui vanhan kunnon kalaverkon läpi.

Mahdollisuus muutoksessa?

Vesa Salminen kirjoittaa edellä mainitussa teoksessa digitalisaation tuomista muutoksista. Salminen toteaa teknisen ympäristön muovanneen vuorovaikutusta ja yhteistoimintaa niin paljon, että valinkauhassa ovat yhteistoiminnan rakenteet, yhdistys- ja järjestötoiminnan perusteita myöten. Tulevaisuuden järjestötoimijat ovat vielä omissa vesissään ja verkoissaan, kuvitellen sen olevan se ainoa ja oikea paikka olla. Nykyiset toimijat ovat omilla tutuilla paikoillaan ja toteuttavat hyväksi havaitsemaansa kasvokkaista verkostoitumistapaa. Muutostarpeet ovat väistämättömiä. Huolimatta peloistaan muutoksia kohtaan kannattaa vanhat verkot nostaa kalattomista vesistä ja viedä sinne, missä on uusi ja rikas kalakanta.

Saatuasi mukaan uusia jäseniä, hyödynnä heidän taitoaan käyttää sosiaalista mediaa viestinnässä. Sen lisäksi yhdistä se kokeneiden järjestötyöntekijöiden kokemuksiin ja tietoon järjestöjen toiminnasta. Ota oppia uudesta ja näytä mallia vanhasta. Tämän hetken tärkein verkostoitumistapa on kasvokkainen kohtaaminen, mutta ehkä joskus se tärkein verkostoitumisen metodi onkin sosiaalinen media. Ota verkot haltuun, selvitä solmut ja heitä kalarikkaisiin vesiin!

Kirjoittajat: Henna Kukkanen ja Ilkka Korhonen

Kirjoittajat ovat Humakin opiskelijoita Kuopiosta Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelmasta (Tutkintonimike: Yhteisöpedagogi AMK)

Henna Kukkanen ja Ilkka Korhonen